Articles - Artikkelit:

Micke Björklöf tarjoaa roots-musiikkia monipuolisesti		Ilkka 5.8 2004 (0.3 Mb)
Matkalaukussa bluesin juurille		Kaleva 14.4.2004 (0.5 Mb)
BN:n piinapenkissä Blue Strip-miehet Micke Björklöf & Ville Leppänen		Blues News 3/2002 (2.6 Mb)
MB & Blue Strip: Vaikeinta on balanssi		Rumba 1 / 00 (2.6 Mb)
MB & Blue Strip uudistaa juurimusiikkia		Iltalehti 10.8 1999 (2.6 Mb)

Muddy Waters, Oslo 7.9 2006 "De var sterke vokalt alle tre og de hadde en innlevelse og energi i sitt uttrykk som man sjelden ser."		Zobbmeter 8,75/10 Zobbmusic
Tour in Norway september 2006 Micke & Lefty m/Chef tok Norge med storm!		Zobbmusic 26.9 2006
Muddy Waters, Oslo 7.9 2006 "They make it look easy: By one o’clock Lefty has got enamoured fans on the first row clapping and whistling in between jaw-dropping solo’s."		Listener review by annanas 8.9 2006
Resepten Pub, Narvik Live 12.9 2006 "En oppvisning i god blues"		Fremover 14.9 2006 Thomas Johansen
Puistoblues 2006 "Kun tämä kolmikko pistää tulemaan kolmiäänisesti laulua, niin harva siitä paremmaksi panee."		Cinema SF 2006 Kake Kiirikki
Lahden Jazztori		Etelä-Suomen Sanomat 21.8 2004 (pdf)
Puistoblues		Turun Sanomat 14.7 2004
Kalott Jazz & Blues		Kaleva 4.7 2004 (pdf )
Puistoblues		Cinema SF 3.7 2004
Good Mood Club, Vaasa		Pohjalainen (pdf, 0.4 Mb)
Kristineblues		Syd-Österbotten 17.6.2003 (pdf, 0.3 Mb)
Sun Pampas		Palasokeri.com 14.6 2003
Keitelejazz		Suomijazz 25.7 2002
Kainuun Jazzkevät		Kainuun Sanomat 27.5 2000
On the Rocks, Helsinki		Cinema Sf 20.9 2005
Kalliojärvi Jazz & Blues		Ilkka 5.9 2005
Kalliojärvi Jazz & Blues		Pohjalainen 6.9 2005
Alta Soul & Blues, Norway		Altaposten 18.5 2005

Big Bag

"Whether it´s an original or a cover of an American blues classic, the fellas got it right"		Vintage Guitar (USA) June 2006 JH
"Review in Polish language"		Blues Twoj 24-2006 Wieslaw A. Chmielewski
"There is excellent musicianship on this CD, with a special mention for guitarist Lefty Leppänen and as I said earlier Micke´s vocals are very good."		Blues In Britain Issue 54-2006 Jim Greaves
…Jos oikein herkäksi heittäytyisin, ylistäisin levyä hurmaavaksi, mutta todettakoon nyt vain miehekkään kylmästi, etä tämä on varmasti vuoden kotimainen levy – ja ihan minkä vuoden vaan!		Blues News 3 -2004 Honey Aaltonen
“Big Bag” on taidokas levy, mutta ennen kaikkea siitä kuvastuu soittamisen ilo.		Ilkka 14.9 2004 Juha Seitz 4/5
…levy pursuaa musiikillisia yllätyksiä joita nämä kaksi neroa hyödyntävät omien musikaalisten persoonien kautta.		Jazzrytmit 6-2004 Auvo Laaksonen
Perusvarma MICKE & LEFTY –duo rojauttaa säkistä sellaista sellaista akustisten kielisoitinten sekä kotikutoisten perkussioiden sarjatulta, että kuulijoiden ilme kirkastuu väkisinkin..		Rumba 17-2004 Ola Saarinen 3/5
Kaverusten ensimmäinen akustinen duo-albumi korostaa nautittavasti tekijöidensä syvällistä omistautumista aiheelleen. Hyvä levy!		Satakunnan Kansa 23.8 2004 Harri Aalto
Micke Björklöf ja Ville ”Lefty Willie” Leppänen yllättävät diggarinsa erinomaisen positiivisesti uusimmalla albumillaan Big Bag.		Rytmi 5 –2004 Stefanos Hirvonen 5/5
Käsillä on yksi vuoden kovimmista albumeista!		Etelä-Pohjanmaa 6.10 2004 Mikke Nöjd
Micken & Leftyn kunniaksi on sanottava, että bändi yltää tasokkaaseen suoritukseen niin studiossa kuin livenäkin.		Pohjalainen 21.10 2004 Antti Suvanto
Micke & Leftys "Big Bag" är underhållande och varierande samt håller hög klass.		Vasabladet 5.11 2004 Tom Forsman
This cd is very good with a lot of different styles from traditional blues to Jazz and even some country.		Bluesnews (Norway) 37-2004 Bjørn Wiksaas
Den här skivan är som Mount Everest, en jävligt hög topp i mitten och så vindlande vägar dit och ned igen..		Jeffersson Blues Magazine (Sweden) no 142 / 2005 Anders Lillsunde
Micke Björklöfin ja Ville Leppäsen ränttätänttä-blues on perinnetietoista vääntöä mutta Big Bagin varsinainen uutuus on Hawaiji-fiilistelyn blandaaminen suistoalueiden musiikilliseen perintöön.		Johnny Kniga Nro 9/04 (50 Kb) Tommi Aitio   3/5
"Ungewöhnlich und empfehlenswert."		Concerto Magazine 3/2005 (Austria) Dieter Hoscher
"Kurzum: Diese CD bringt gute Laune!"		Blues News 42/2005 (Germany) MT

Three times seven is…

• Blues News 3/2002 (pdf, 2.6 Mb)
• BluesNews Magazin 33 (Germany) (pdf, 0.1 Mb)
• Concerto Magazine (Austria) (pdf, 0.7 Mb)
• Jefferson Record Reviews (Sweden) (pdf, 0.1 Mb)
• Nerikes Allehanda (Sweden) (pdf, 0.1 Mb)
  

"I was really surprised at the high standard of the original material, especially the lyrics which are, I have to say, better than many English bands´effords."
Blues In Britain, Issue 54-2006, Jim Greaves

-Micke Björklöf & Blue Strip tarjoilee pirteää bluesia pohjanmaalta. Koplan kolmas albumi, Three times seven is… groovailee komeasti ja rokkaa välillä rujosti. Ahkerimmin sinisävyjä onsiveltimellään sutinut kokoonpanon kitaristi Ville ”Lefty Willie” Leppänen, joka muistetaan myös mm. Keystone Cops –yhtyeestä. Three times seven is… on vibrafoneineen sen verran vetreää tavaraa. että ventiksi vetää.
3/5, Rumba 15/2002, Ranta

-Kitaristilaulaja Micke Björklöfin luotsaama sinisävytteisiä sävyjä suoltava Blue Strip –yhtye on saanut ulos pitkäsoiton, jonka yleissoundiin on nähty vaivaa tuotantopuolella. Tältä Three times seven is…levytykseltä löytyy kaksitoista sävellystä, joista kaksi on lainatavaraa ja loput enemmän tai vähemmän yhtyeen yhdessä työstämiä. Yhtyeessä vaikuttava kuusikielisten ja vähän muunkin erikoismies Leppäsen Ville, joka on läpeensä real blues, on tehnyt töitä sävellyspuolella muita hieman ahkerimmin. Ja hänen panoksensa yhtyeessä on muutenkin todella merkittävä, vaikkei kuitenkaan liian dominoiva. Missään tapauksessa tällä levytyksellä ei pidä aliarvioida kenenkään panosta näin kiinteään yhteistyökuvioon kasvanutta bändiä kuunnellessa. Vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja ahkera keikkailu on tuonut rutiinia niin yhteissoitantaan kuin levyn sävellystenkin monipuolisuuteen. Yhtyeen peruskokoonpanoon kuuluva Timo Roiko-Jokela vibrafoneineen luo omalta osaltaan hieman tavallisuudesta poikkeavaa yleissoundia ja levytyksellä mukana olevat taustakööri ja torviosasto on saatu istumaan siistin yleissoundin omaavaan kokonaisuuteen mallikkaasti.
Kokonaisuutena Micke Björklöf & Blue Stripin Three times seven is… on todellinen täysosuma suomalaisen musiikkikentän roots osastolla ja levyn kappaleista sitä edustaa parhaimmillaan levyn avausraita Ray needs a mojo hand . Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita sielukkaasta ja tuntoja hivelevästä musiikkielämyksestä.
(AL) Jazzrytmit 3/2002

- Suomalaisessa soittokunnassa kehitys kehittyy vauhdilla. Eipä tarvitse paljon häpeillä tälläkään perinnekattauksella. Ville Leppänen on tunnetusti juurikitaroinnin ässä, joka on kiivennyt perinteeseen sieltä, missä aita on korkein, akustisen bluesin kautta.
Nyt meno on sähköisempää, mutta pohjalla on raikasta pelimannihenkeä, jota ilmava sointikuva ruokkii.
Soittovoiman lisäksi levyllä on sovitusvoimaa. Pillit ovat tiukkaa tavaraa, ja taustakuoro vakuuttaa gospelpohjaisen laulutradition taajuudella. Säde Rissanen kumppaneinaan ei ole ensi kertaa saarnamiehiä kyydissä.
Sävellyspuolella ote on enemmän toimiva kuin sykähdyttävä. Biisintekijöinä SF-bluesukot vetävät vielä puoli pistettä pitemmän korren.
3,5 points
Heimo Hatakka / KIEKKORINKI 4/2002 / www.rytmi.com

Radio Suomi, Esa Kuloniemen Bluesministeri-ohjelman vuoden 2002 blueslevy äänestyksen tulokset.
"Meni ihan mukavasti ja vielä ulkomaan elävien seassa."

1. Jody Williams, Return of the legend (Evidence)
2. Micke Björklöf & Blue Strip, Three times seven is…(Bluelight Records)
3. Jorma Kaukonen, Blue country heart (Columbia)
4. Chris Rea, Stony road (Edel)
5. Helge Tallqvist, Something blue (Rootman Music)
6. SF-Blues, SF-Blues (Apina & Gorilla)
7. Solomon Burke, Don´t give up on me (Fat Possum)
8. T-Model Ford, Bad Man (Fat Possum)
9. Blind Boys of Alabama, Higher ground (Realworld)
10. Lee McBee, Souldeep (Crosscut)
    
    

Swamp Baby

Levyarvostelu / Blues News
MICKE BJÖRKLÖF & BLUE STRIP: Swamp Baby

Mainion omakustanteen "From four until late" jälkeen, jonka Pertti Nurmi katsasti (BN 167) on Kauhavan bluesmies Micke björklöf Blue Strip´eineen siirtynyt Bluelightille ja nyt on käsillä miehistön ensimmäinen täyspitkä kiekko. Juttelin Micken kanssa tämän uuden levyn tiimoilta ja hän kertoi mm. että keikkaa on puskettu ahkerasti , noin 50-80/vuosi. Kokoonpano on jonkin verran edelliseltä kiekolta muuttunut, maestron lisäksi kuullaan rumpali temu Vuorelaa ja basisti Seppo Nuolikoskea, jotka kumpainenkin olivat mukana jo aiemminkin. Uusia miehiä ovat Ville "Lefty Willie" Leppänen kitaroineen ja monine muine kielisoittimineen(mieshän muistetaan myös Keystone Cops-kokoonpanosta) ja Timo Roiko-Jokela, lyömäsoittimet ja vibrafoni.
Tämä on myös keikkakokoonpano. Vierailijaosastolta löytyy Jorma Välimäki, tuuba (yhdellä raidalla), Veli-Matti Järvenpää, hanuri (2raitaa) ja Pepe Ahlqvist, huuliharppu(3 raitaa).
Valtaosa biiseistä on omia, mutta on jokunen lainakin mukaan päässyt, joten aletaan niillä. Howlin Wolf (3) on tuttuuudestaan huolimatta sovitukseltaan raikas ja erittäin toimiva näkemys aiheesta. Ted Jarretin (10) etenee puolestaan terhakkaana blues -shufflena, jonka jatsaileva vibrafonin johtama väliosa on suorastaan hilpeä.Raita (12) on jostakin ennestään tuttu, en nyt vain keksi mistä. Tämä pikkasen haikeamelodinen, mutta rivakassa viidakko-svengissä kulkeva biisi toimii joka tapauksessa komeasti.
Willie Cobbsin(14) on myös vähän haikea, mutta nyt liikutaan enemmänkin kipakan jazz-shufflen maastossa.
Ville Leppänen on ollut ahkerana säveltäjänä levyllä, joskin biisit ovat sovitusvaiheessa muuntuneet paljonkin alkuperäisistä, eli tulleet bändin näköisiksi. Levyn ainoa raita (2), jolla kuullaan sähkökitaraa on liki tänttäränttää ja lopputulos jää hieman tylsäsi, joskin väliosat ovat persoonallisia. Sen sijaan avaus on kaukana minkään lajin tylsyydestä vahvasti Mississipin hengessä toteutettu tanakka medium blues yksinkertaisesti toimii.
Vauhdikkain bluespaloista on (8), joka likipitäen rockaa ja melodisuus on tälläkin kunniassa. Raita (11) on haikeasointinen, mutta vakuuttavaa ja vakaasti etenevää bluesmediumia. Raita (13) on puolestaan synkkä, mutta oivallinen tarina aiheesta "kun elämä murjoo, niin tuopista lohtu". Mississippiä rivakan riffin varassa on (5) ja hauska tarina tälläkin: tuotantoporras tahtoisi levyttää tuntematonta bändiä yhdellä otolla, mutta bändipä tahtoo 36 ottoa ja välillä mm. ruokitaan hevosia! Ihan oikeasti hauskaa olematta pelleilyä, eli kuten Micke mainitsi, niin Blue Strip välttelee ryppyotsaisuutta.
Aika yllättäviäkin mausteita löytyy keitoksesta, raita (4) svengaa jatsailevana siivuna
melkeinpä jumpiksi asti. Raidoilla (7) ja (9) liikutaan puolestaan tex-mex´in piirissä.
Ensin mainittu on melodinen medium, jonka hyväntuulisuus on tarttuvaa sorttia, mutta vielä korvaan tarrautuvampi taitaa kuitenkin olla jälkimmäinen esitys. Raita (6) viljelee paljolti rytmejä ja yllättäviä soundeja, hyväntuulinen jytistys irtaantuu likipitäen tanssibiisiksi asti. Levyn päättää herkkä, vahva balladi, jonka melodia on melkeinpä popahtavan kaunis. Vakuuttavaa kuultavaa, joka jättää ounastelemaan olisiko levylle mahtunut mukaan kenties toinenkin tämäntasoinen balladiherkku.
Monipuolinen, hauska ja yllättäväkin perinnekiekko.
Mikke Nöjd, Blues News nro 178 (=4/99)

Levyarvostelu / Pohjalainen

Blues on tärkeä osa suomalaistakin musiikkielämää, vaikka se ei juuri levylistoilla näy.
Suomalaisinkin voimin blues soi, mutta harvemmin levyllä. Helsinkiläinen Bluelight Records vastaa lähes sataprosenttisesti maamme blueslevytysten julkaisuista. Jokainen albumi on pieni tapaus.
Eikä bluesia tarvitse kaukaakaan hakea. Kauhavaa keskuspaikkanaan pitävä Micke Björklöf & Blue Strip ja sen pitkäsoitto Swamp Baby (BLR 3364 2) on tuorein luku suomibluesin tarinaan.

Monia lajityyppejä

Ennakko-odotukset levyn suhteen osuvat harhaan. Micke ja kumppanit kyllä maalaavat bluesin eri sävyin, mutta mukana on muitakin lajityyppajä. Hittikelpoinen Tell Me on rockosastoa. Jazz soi Suzannessa ja It´s Love Babyssä. Ja kummia mielle yhtymiä syntyy: onko pelastus armeija päättänyt lainata iloisesti Rod Stewartin Sailingia( Keep On Tryin´).
Toinen yllätys on se, etei bändi turvaa blues standardeihin. Swamp Babyn 15:sta raidasta vain neljä on toisten tekemiä. Eivätkä suomalaissävelet kalpene mustien sukulaistensa rinnalla. Tämä musiikki on pitkälle tunnetta, mutta taustalla on myös työtä.
Micke Björklöf & Blue Stripissä soittavat Seppo Nuolikoski(basso, laulu), Ville "Lefty Willie" Leppänen(monenlaiset kielisoittimet, laulu), Teemu Vuorela(rummut), Timo Roiko-Jokela(lyömäsoittimet, vibrafoni) ja Micke Björklöf(laulu, huuliharppu,kitara).
Yhtyeen sointiin tuo oivan lisän Roiko-Jokelan vibrafoni. Huuliharppu ja vibra sooloilevat pitkään ja maukkaasti It´s Love Baby- kappaleessa. Myö Leftyn national steel-kitaran soitto synnyttää hyvät tunnot.

Haitaria ja huuliharppuakin

Vaikka miehet instrumenttinsa hallitsevat, on mukana kolme vieraskonkaria:Pepe Ahlqvist(huuliharppu), Veli-Matti Järvenpää(haitari) ja Jorma Välimäki(tuuba). Kieltämättä Järvenpään haitari on olennainen osa Killer Womanin letkeää New Orleans-fiilistä. Miten saitte esimerkiksi Pepen mukaan kolmelle kipaleelle, Micke?
-ollaan tunnettu jo vuosia. Aikanaan olen tehnyt roudausta Harpille(Ahlqvistin yhtye) ja olemme tehneet pieniä juttuja yhdessä ennenkin.
Kappaleessa 36 Cuts lauletaan 36 biisiä, me tehdään ne yhdellä otolla ja sitten syöttämään hevosia. Ei kai levy ihan tällaiseen tahtiin syntynyt?
-Ei, homma on alkanut joskus vuosi sitten heinäkuussa. Syksyllä tehtiin demoja. Itse levytykset purkitettiin joulu-helmikuun välisenä aikana, kertoo Björklöf.

Livenä vallattomampia

Omat kappaleet ovat enimmäkseen Lefty Leppäsen sävellyksiä. Joukosta erikoisuudellaan ja sangen tarttuvalla kertosäkeellä erottuva Wild In The Jungle on myös Seppo Nuolikosken käsialaa. Mistä moinen eloisa viidakkopopraita?
-No, meillä ovat keikoilla nuo perkussiot hyvin esillä ja halusimme, että ne tulisivat levyllekin, sanoo Seppo.
Micke Björklöf & blue Strip on luonut prsoonallisen bändisoinnin ja se lähtee rohkeasti levyttämään omaa materiaalia alueelle, jossa on tiukkapipoistakin puristiväkeä. Kuten esimerkit osoittavat, ei kyseessä ole enää puhdasoppinen bluesbändi, vaan moneen menoon pystyvä joukko.

Tarkkailkaa huvi-ilmoituksia ja kysykää rokeasti levykauppiaaltanne Swamp Babya.
Taito Gromov, Pohjalainen 17.7-99

Levyarvostelu / Rumba 18.6-99

Swamp Baby ei ole Micke Björklöfin ensimmäinen äänite, mutta allekirjoittaneelle ei siitä aiemmasta tuotannosta ole kuulohavaintoja.
Tämä albumi sen sijaan on paljon enemmän kuin vain pikaisen tutustumisen arvoinen. Suorastaan piristävä paketti siltä saralta, jolla moni kyntäjä tyytyy ihan liian tylsiin ratkaisuihin.
Kauhavan mies lyö bändeineen tiskiin laajat roots-kartat. Vastaavalla tavalla huomiota on vuosien varrella herättänyt tamperelainen One O`clock Humph.
Soundi on raikas, ote renro ja sovitukset toimivia.Lisäksi mister Björklöfin lauluääntä sopii kehaista. Ei tästä cd:stä löydy armotonta rosoa ja hikeä, mutta eipä myöskään sliipattua hienostelua kuivasta akateemisuudesta puhumattakaan..
Lähes kaikki biisit ovat kielisoitinspesialisti Ville Leppäsen tekemiä.Muun muassa Keystone Copsista tuttua Leppästä laajoine instrumenttivalikoimineen onkin paljolti kiittäminen levyn monipuolisuudesta. Timo Roiko-Jokelan vibrafoniosuudet ovat myös papukaijamerkin arvoisia.
Jos ei jostain syystä halua ottaa kuunteluun Micke björklöf & Blue Stripin koko pitkäsoittoa, kannattaa ainakin testata biisit 5-7. Niistä eka 36 Cuts kertoo hauskan stoorin lehmipojista, jotka kyllä hallitsevat soiton, mutta rientävät studiostakin juoksujalkaa karjaansa ruokkimaan.Wild In The Jungle huokuu nimensä mukaista rytmi-iloittelua ja Killer Womaniin vetelee guest star Veli-Matti Järvenpää mehikaanomeininkiä kurtulla eli sirmakalla eli paljevetiöllä.
Ola Saarinen, Rumba 12/99

RRR

Micke Björklöf & Blue Strip, är Kauhavas gåva till den inhemska bluesen. Swamp Baby är deras andra skiva och den består till största delen av deras egna låtar. Det säger något om standarden på låtarna att de inte bleknar vid sidan av de klassiska blueslåtarna som det också finns ett par av på skivan.
Gruppen drar sig inte häller för att gå utanför bluesens gräser. Till exempel låten Wild In The Jungle innehåller djungelrytmer, Killer Woman tydliga cajuninslag och Keep On Trying är farligt närä country. Soundet är övervägande akustiskt och personligt- inte minst att det I deras instrumentarsenal ingår en vibrafon. Som gästande artister medverkar bland annat Pepe Ahlqvist på munspel och dragspelsvirtuosen Veli-Matti Järvenpää. För vänner av jordnärä musik är Micke Björklöf & Blue Strip ett namn värt att kolla in.
Gary Michelson (Västra Nyland 18.1 2000)

Levyarvostelu / Jazzrytmit

Kun pohojanmaan blueskurkku Micke Björklöf päästetään irti, on aina luvassa tehoannos sinisiä soundeja. Tälle toiselle nimikko levylleen Micke on rukannut kokoonpanoaan ja tulos hyppää uusiin ulottuvuuksiin Vasuri-Leppäsen myötä.
Lefty willie on kuulunut jo pitkään suomalaisen bluesin ykkösvääntäjiin isoilla kirjaimilla. Toisena kovana juttuna kuuloluuta hyväilee timo roiko-jokelan blues-vibrafoniointi että perkussion herkullinen rytmikulku!
Sinivalko astetta lisää myös se, että 11 raidalla 15:sta komeilee sävellyssarakkeessa nimi Leppänen: häpeämättä yhtään seurassa Burnett, Jarrett, Wyche, Cobbs.
Melodisesti että akustisesti oivasti väännetty kakku, jonka teeskentelemättömän viriili potenssi iskee mielihyvän pääkopan tahtilohkoihin. Ei raudanlujasti, muttei myöskään ruostetta pöllyten. Menoa ja meininkiä silkkihansikkaat kädessä. Ei herraskaisesti, vaan pehmeän aistikkaasti koskettaen. Itse sinisen sielun ja etelän syvyyden siitä kärsimättä. Kokonaisvaikutelman inhimillistää vielä entisestään Mickeä oivasti tukevat "köörilaulajat". Ja suhteellisen poikkeava kappaleiden valikkokirjo.
Positiivisen hieno suoritus. Helmi suomalaisen rytmimusiikin nauhaan isolla H-kirjasimella. Suosittelen! Eli ostopakko kaikille ko musiikin ystäville.
Osku Rajala, Jazzrytmit Nro 3/99

Levyarvostelu / Seura: PYTTIPANNUBLUESIA

Micke Björklöf & Blue Sripin kakkos-LP Swamp Baby on hyvä osoitus siitä, että härmäläinen blues vyöryy etenkin live-rintamalla entistä vahvempana.

Pohjanmaa-Stadi akselilla vaikuttavista muusikoista kasattua Micke Björklöf & Blue Strip-bluespumppua ei voi syyttää omintakeisuuden puutteesta.
Bändinlattarilla ja kantrilla vahvistettu rhythm & blues-poljento kuulostaa aidosti…
omalta itseltään.
-Tyyli johtuu kai siitä että on tullut diggailtua niin monenlaista musaa. Instrumentointimme mahdollistaa laajan skaalan, mutta mistään sekametelisopasta ei silti mielestäni ole kyse, keulahemmo Micke kuvailee ryhmän Swamp Baby -cd:tä.
-Oikeastaan meillä on "happy jazz"-bändin kokoonpano- silti soitamme r&b:tä, biisinikkari ja monitoimikitaristi Ville Leppänen naurahtaa.
Homman toimivuudesta kertoo jotain jo se, että Swamp Baby-levyllä vierailee tinavoileipää soittamassa itse Pepe Ahlqvist. Lopputuloksena onkin, että jopa kotioloissa saa aavistuksen viisikon stage-tatsista.
-Tietenkin studiossa pyritään saamaan meno aikaiseksi, mutta levylle ei saa helposti tallennettua livebändin rujoutta, Ville pohtii.
-Lavallahan tällainen meno toimii parhaiten, Micke tietää ja Ville kuittaa:
-Keikoilla onkin yleensä- kuten vanha klisee kuuluu- hyvä meininki.
Kyösti Isosaari, Seura Nro 40/99

Lyhyesti / In Brief

Suorastaan piristävä paketti siltä saralta, jolla moni kyntäjä tyytyy ihan liian tylsiin ratkaisuihin.
Rumba 12/99, Ola Saarinen

Micke Björklöf & Blue Strip uudistaa juurimusiikkia!
Iltalehti 10.8-99, Jyrki Huotari

Bändin lattarilla ja kantrilla vahvistettu rhythm & blues-poljento kuullostaa aidosti itseltään. Homman toimivuudesta kertoo jotain jo se, että levyllä vierailee "tinavoileipää" soittamassa itse Pepe Ahlqvist.
Seura 40/99, Kyösti Isosaari

Helmi suomalaisen rytmimusiikin nauhaan isolla H-kirjasimella.
Jazzrytmit 3/99 Osku Rajala

Micke Björklöf & Blue Strip on yksi laadukkaimmista kotimaisista juurimusiikki bändeistä jonka rytmiikka poikkeaa edukseen tasapaksuimmista juuribluesin vääntäjistä.
Iltasanomat 13.8/99 Pasi Kostiainen

Laulajana yllättävän mustalta kuullostava Björklöf saa bluesistaan irti suunnilleen kaiken sen, mihin on parhaimmillaan totuttukin. Jos hakee viihdyttävää ja taidokasta bluesia, tältä levyltä sitä ei voi olla löytämättä.
Ilkka 5.8/99 Tero Hautamäki

Monipuolinen, hauska ja yllättävä perinnekiekko.
Bluesnews 4/99 Mikke Nöjd

Micke Björklöf & Blue Strip on luonut persoonallisen bändisoinnin. Kyseessä on moneen menoon pystyvä joukko.
Pohjalainen 17.7/99 Taito Gromov